korpin päiväkirja2019-10-26T15:28:58+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://mustalintu.vuodatus.net/mustalintuhttps://mustalintu.vuodatus.net/<![CDATA[sininen hetki]]>Näin sitä taas täällä keskellä yötä kupeksitaan, as usual=) ei väsyttäis tippaakaan vaikka huomenna pitais mennä tukka putkena. Etenin hieman töissäni ja olen siitä tavallaan ylpeäkin, ja yllättynytkin. Minäkö otan lisävastuuta?????Toisena nimenä kun on jo vuodet kulkenut "paniikki". Jotenkin vaan ajattelin, että johan on perkele. Paniikkien ja jännittämisen ja kai surkean itsetunnonkin takia olen jo menettänyt yhden mainittavan ylennyksen ja yhden lupaavan työpaikan, molempia tarjottiin, kumpaankaan en uskaltanut. Nyt päätin uskaltaa, ihan itteni kiusaksi. Joskus vaan on pakko tulla sieltä paniikin turvallisen selän takaa piileksimästä. En uskokkaan, ettäkö slaagit ja paniikit olisivat täysin mennyttä, mutta parhaani mukaan irvistelen ja näyttelen niille samalla kansainvälistä käsimerkkiä;) Uusia vaatteitakin tarvittaisi läjäpäin, hirmuinen määrä kiloja on kadonnut (melkein) itsestään, parhautta. Senkin asian kanssa on painittu jo ikuisuus. Kevät pörriäinen surraa jossain rinnan tuntumassa, mahtavaa! ]]>2008-03-29T04:10:00+02:002019-10-26T15:27:58+03:00https://mustalintu.vuodatus.net/lue/2008/03/sininen-hetki-1mustalintuhttps://mustalintu.vuodatus.net/<![CDATA[sininen hetki]]>Näin sitä taas täällä keskellä yötä kupeksitaan, as usual=) ei väsyttäis tippaakaan vaikka huomenna pitais mennä tukka putkena. Etenin hieman töissäni ja olen siitä tavallaan ylpeäkin, ja yllättynytkin. Minäkö otan lisävastuuta?????Toisena nimenä kun on jo vuodet kulkenut "paniikki". Jotenkin vaan ajattelin, että johan on perkele. Paniikkien ja jännittämisen ja kai surkean itsetunnonkin takia olen jo menettänyt yhden mainittavan ylennyksen ja yhden lupaavan työpaikan, molempia tarjottiin, kumpaankaan en uskaltanut. Nyt päätin uskaltaa, ihan itteni kiusaksi. Joskus vaan on pakko tulla sieltä paniikin turvallisen selän takaa piileksimästä. En uskokkaan, ettäkö slaagit ja paniikit olisivat täysin mennyttä, mutta parhaani mukaan irvistelen ja näyttelen niille samalla kansainvälistä käsimerkkiä;) Uusia vaatteitakin tarvittaisi läjäpäin, hirmuinen määrä kiloja on kadonnut (melkein) itsestään, parhautta. Senkin asian kanssa on painittu jo ikuisuus. Kevät pörriäinen surraa jossain rinnan tuntumassa, mahtavaa! ]]>2008-03-29T04:10:00+02:002019-10-26T15:28:01+03:00https://mustalintu.vuodatus.net/lue/2008/03/sininen-hetki-2mustalintuhttps://mustalintu.vuodatus.net/<![CDATA[sininen hetki]]>Näin sitä taas täällä keskellä yötä kupeksitaan, as usual=) ei väsyttäis tippaakaan vaikka huomenna pitais mennä tukka putkena. Etenin hieman töissäni ja olen siitä tavallaan ylpeäkin, ja yllättynytkin. Minäkö otan lisävastuuta?????Toisena nimenä kun on jo vuodet kulkenut "paniikki". Jotenkin vaan ajattelin, että johan on perkele. Paniikkien ja jännittämisen ja kai surkean itsetunnonkin takia olen jo menettänyt yhden mainittavan ylennyksen ja yhden lupaavan työpaikan, molempia tarjottiin, kumpaankaan en uskaltanut. Nyt päätin uskaltaa, ihan itteni kiusaksi. Joskus vaan on pakko tulla sieltä paniikin turvallisen selän takaa piileksimästä. En uskokkaan, ettäkö slaagit ja paniikit olisivat täysin mennyttä, mutta parhaani mukaan irvistelen ja näyttelen niille samalla kansainvälistä käsimerkkiä;) Uusia vaatteitakin tarvittaisi läjäpäin, hirmuinen määrä kiloja on kadonnut (melkein) itsestään, parhautta. Senkin asian kanssa on painittu jo ikuisuus. Kevät pörriäinen surraa jossain rinnan tuntumassa, mahtavaa! ]]>2008-03-29T04:10:00+02:002019-10-26T15:28:03+03:00https://mustalintu.vuodatus.net/lue/2008/03/sininen-hetkimustalintuhttps://mustalintu.vuodatus.net/<![CDATA[Joulusta vielä]]>Tällä suunnalla mitä ilmeisemmin otetaan joulu vastaan tuttuakin tutummissa merkeissä, eli toisinsanoen räkätaudissa. Harras toiveeni onkin, että makuaistista on edes rippeet jäljellä, kun joulupöytään pääsee. Jouluun liittyen hyvää mieltä voi ympärilleen jakaa täällä. Haasteen nappasin satunnaisella blogilistalla haahuilulla pinseriltä, lahjoitusryhmän nimenä bloggaajat.
Työviikko on sujunut varsin kiireisesti, mitä ilmeisemmin duunarin pitäisi olla kolmessa paikassa yhtäaikaa ja samalla toimittaa kymmentä eri asiaa..huoh..Minun osaltani taitaa tosin viikko olla paketissa ennakko ajassa, johtuen kuumemittarin näyttämistä lukemista. Kukkuran pääliseksi sain eilen työtarjouksen toisaalta. Pistää mietityttämään. Työ olisi huomattavasti haasteettomampaa kuin nykyinen, mutta pääsisin vihdoin ja viimein näistä vuorojen tekemisitä. Palkkatoivekin meni runnomalla läpi. Ei se kaksinen olisi, muttei huonompikaan kuin nyt. Aikaa päätösten tekoon on viikko. Kuuppa ylikierroksilla arvon kahden vaiheilla, jotta miten tekisi.Nykyinen työ on sekin uusi, mielenkiintoinen ja kaveritkin mukiinmeneviä. Toinen olisi hyppy tuntemattomaan ja mahdollisesti puuduttavaan hommaan. Vakuuttelut mahdollisita etenemisistä kun ovat ennen toteutumistaan vain pelkkää puhetta. Taidan olla kyyninen ja melkoisen pelokas muutosten edessä. Potkikaa joku persiille.
Menneenä viikonloppuna pääsin todistamaan isoon kaupunkiin kotiteollisuuden ehkä parasta keikkaa ikinä, ja niitä on varovaisestikin arvioiden takana parisenkymmentä milloin missäkin. Tiedä sitten johtuiko orkesterin vaiko kuulijan poikkeuksellisen selvästä olotilasta, mutta vaikutuksen teki, vaikka biisit on kuultu ja nähty niin moneen kertaan. (Yleisössä tosin oli jotenkin toivomisen varaa. Flegmaattista sakkia huojumassa. En edelleenkään jaksa ymmärtää, miksi lähteä katsomaan mitään, jos fiilistä on yhtä paljon kuin formuloiden kotikatsomossa sunnuntai iltapäivänä.)Humalaan humahti vasta kotikulmille päästessä, ja hyvä niin. On jokseenkin kurjaa hehkuttaa viikkotolkulla jotakin häppeninkiä, vain vetääkseen sen niin sammunein lyhdyin, että olisi suhteellisen sama, vaikka lavalla veivaisi fröbelin palikat. Näinkin on käynyt, ja ihan luvattoman usein.
Ei viitsisi tehdä mitään, ei saa edes persettä penkistä, kuin korkeintaan räkäpaperia hakemaan. Mutta ei auta. Kohta lääkäriin, jotta saa virallisen lärpäkkeen työnantajalle tästä flunssasta. Ja tänään on haettava sika vainaa kaupasta, oli sitten allekirjoittaneen kunto mikä hyvänsä. Näillä mennään.
Jos kuitenkin joisi vielä kupin kahvia ja lukisi pätkän juuri hankittua kirjaa "pimennys-itsemurhamuistelmat" joka tarttui kirjakaupasta minhin kirjasta sanoman perusteella. Ei ehkä mieltä ylentävintä luettavaa tähän kaamokseen. Mutta hyvää luettavaa silti. Se on moro. ]]>2007-12-20T10:11:00+02:002019-10-26T15:28:06+03:00https://mustalintu.vuodatus.net/lue/2007/12/joulusta-vielamustalintuhttps://mustalintu.vuodatus.net/<![CDATA[sika..se kohta paistetaan..]]>Otsikko viittaa pääni sisäiseen jukeboxiin, joka on tänään tuottanut musiikkia laidasta laitaan ja jatkuvalla syötöllä. Aamun n. klo 05:00 aikaan avasi celine dion (varmaankin johtuen uutislehti satasen kertomista kyseisen artistin keikan järjettömistä lippuhinnoista). Lounaan aikaan Celine teki tilaa eläkeläisille, heissähän ei sinäänsä ole mitään vikaa, vaan on kovinkin hauskaa musaa etenkin livenä..mutta. Jostain syystä päässäni raikasi yhden ainoan biisin alku uudestaan, ja uudestaan. Tällä hetkellä pään sisäisenä taustamusiikkina toimii tuo otsikon kertoma Juicen joululaulu. Johtunee visiitistä paikalliseen ostoshelvettiin. Joulua tursuaa ovista ja ikkunoista, ja vielä niin amerikkalaisella meinigillä, että alta pois. Etovaa. Ei joulussa sinänsä mitään. On ihanaa syödä ja juoda hyvin, polttaa kynttilöitä ja vain olla. Toivon mukaan vielä hyvässä seurassakin. Markkinavoimien mahtavuus se vaan tekee tästäkin niin sitä itseään, jos sille antaa pikkusormensa.
Uuden (tai no enää niin uudenkaan) työn palkka niukkuudessaan kyllä pitää huolen siitä, että tänä vuonna jää turha höösääminen minimiin. Ihanaa, kun ei enää tarvitse kaikkia öitä viettää töissä, mutta kamalaa on se miten se näkyy tilipusissa, tai lähinnä se ettei näy lainkaan.
piti kuulumisiaan päivitellä lähinnä itselleen, mutta tämähän meni ihan diipadaapaa linjalle. Töissä taaperretaan pikku hiljaa. Työt alkavat ainakin perustasolla olemaan hanskoissa. Miehen kanssa menee kohtuullisesti. Maalle muutto on jatkuvasti tapetilla. Ahdistaa. En tahtoisi yksinäni joutua sinne jonnekkin. Been there, done that. Eikä silloinkaan ollut kivaa, ei niin millään tavalla. Sen asian suhteen olen puun ja kuoren välissä aina vaan. Pelkään, että taas joku päivä asian tiimoilta räjähtää seinille paskaa, niin että riittää. Satutetaan puolin ja toisin. Tekee mieli mennä sängyn alle piiloon jo ajatuksesta. Että taas huudetaan ja annetaan vaihtoehdoksi lähteä sinne periferiaan. Tai jäädä, ja siinä tapauksessa jäädä yksin. Osa minusta löytää paljon hyviä perusteita lähdölle, osa sisimmästä kuitenkin huutaa sen perään, että yhdessähän tämä perkele pitäis päättää. Jos olen nyt toisarvoinen tämän katon alla, niin mitä onkaan luvassa tulevaisuudessa.
Rakastan miestä, niin että sattuu. Mutta epäröin sitä, kumpaa ääntä itsessäni kuuntelisin. Järki sanoo yhtä, tunne toista. Joskus nekin puhuvat ristiin.
Isä on kateissa, ei mikään varsinaine news flash tässä elämässä, mutta sitäkin kurjempaa taas. Tästä jälleen kerran koitui rakkaalle tyttärelle mutkien kautta taloudellisiakin seuraamuksia, murehtimisesta puhumattakaan. Luulisihan sitä nyt perkele, että erittäin kypsään ikään ehtinyt mies huolehtisi itsesään ja miettisi vähän muitakin. Yleensä toki miettiikin, toisinaan ei hitustakaan. Kovasti rakas on hänkin. Mutta ei tätä silti jaksais aina uudestaan. Kova on tällä tyttärellä pää, sillä seinään sitä on hakattu tämän asian tiimoilta jo kolmattakymmenettä vuotta, niin kauaksi kuin kykenen muistamaan. Taannoisesta isänpäivästä jäi niin kiva fiilis. Istuttiin koko päivä iltaamyöden kuppilassa, parannettiin maailmaa. Oltiin loppujen lopuksi ympäripäissämme. Ei ehkä niin perinteistä, mutta minuuttiakaan en siitäkään illasta pois antaisi. Mutta nyt taas tämä. Niinkuin aina. Varsinainen isin tyttö vielä tässä iässä. Ihan mitä vaan, eihän se haittaa...
Paljon paremmaksi ei pistänyt äireekään. Oli taasen jossain kaatuillut. Lyönyt sitten päänsä ja ambulanssiahan siellä oli sitten soiteltu. Ei siinä kuinkaan käynyt, vaikka pahalta kuulemma näyttikin. Promillea vain senverran,että äly on ämpärissä ja kropan hallinta kateissa. Luojan lykky sentään, että ottaa vain pikku "rännejä" silloin tällöin harvakseltaan. Väliajalla kadutaan ja urheillaan, välitetään. Ja ennenkaikkea sanotaan; "mä en enää ikinä.." Ikinä kestää yleensä sen puolitoista kuukautta, ja sitten ollaankin jo valmiita uuten ränniin, koska joku sanoi pahasti, rahat on tiukilla, kissa puree....Maistuu se hapan itsellekkin, joskus ihan liiankin hyvin. Mutta joku raja. Eikä se ainakaan naapurin, tai sen koiran vika ole, jos minulla on krapula. Luulisi, että vuosien psykiatreilla ravaamisen jälkeen olisi oppinut olemaan välittämättä, kun ei ole pakko enää aikuisena sietää. Ymmärrän kyllä, enkä enää matkusta ties minne saakka tarkistamaan kuntoja. Silti välitän. Vielä silloinkin, kun asioista tehdään minusta johtuvia tai laskut tavalla tai toisella kaadetaan syliini. Minulla on erikoiset vanhemmat. Enemmänkin ehkä huono tapaiset parhaat ystävät. Siltä usein tuntuu. Tiedän saavani heiltä kaikesta huolimatta hirvittävät määrät rakkautta. Hinta vain on joskus kova. Muuta en kai silti osaisi edes kuvitella.
..OHOH..mikä itsesääliin vivahtava kirjallinen oksennus..mutta helpotti. Vähän, kuin terapiaan meno. Tuntuu ettei ole niin mitään sanottavaa ja ketuttaa lähteä sinne puhumaan säistä. Mutta sitten kun sen suun saa auki, tekstiä yleensä alkaakin virrata jostain. Nyt kävi juuri näin.
Menen miehen kainaloon, miettimään joulun tarjottavia ja suunnitteleen ikuisuus projektilta tuntuvaa joulusiivousta. Eikä kaikki ole niin kamalaa, kuin miltä se kuulostaa. Paitsi se, että unohdin käydä apteekissa, se korreloi suoraan tulevan yön nukkumisiin. Voi venäjä..... ]]>2007-12-13T19:50:00+02:002019-10-26T15:28:08+03:00https://mustalintu.vuodatus.net/lue/2007/12/sika-se-kohta-paistetaanmustalintuhttps://mustalintu.vuodatus.net/<![CDATA[perjantaita]]>Hieman onkin tässä edistytty sitten viime kirjoituksen. Määrä aikainen ikävä duuni on muisto vain. Sain napattua vakituisen huomattavasti mielenkiintoisemman työpaikan, noin sata kertaa suuremmasta vakavaraisesta yrityksestä. Jippiit sille. Pari ekaa viikkoa meni ihmetyksen ja kauhun vallassa. Vanha kunnon paniikki se kiristi niskalenkkiään, niin että rutisi. Nyt on jo tämän viikon kyennyt töihin ilman "tasaajia". Vuorotöistähän piti pois päästä, mutta toisin kävi. Se on ehdottomasti tärkein, oikeastaan kaikista kriteereistä, kun duunia seuraavan kerran olen etsimässä. Kyllä se vaan mielekkäässäkin hommassa alkaa ketuttamaan, kun työajat ovat milloin mitäkin. Voin kertoa, ettei ole niin hirvittävän ratkiriemukasta seikkailla pitkää työmatkaa pk-seudun laidalta toiselle melkein keskellä yötä. Se kortti pitäisi ajaa. Tiedetään. Vaan ei saada aikaan. Edellä nau`uttu räkätauti on päällä edelleen?! Nyt sentään irtosi jo lähete erikois lääkäriin, jos vaikka vähän veistä näytettäisiin poskiontelot/korvat osastolle. Mukava viikko muuten. Ihana herätä aamulla muun suomen mukana ja kotiutua töistä siten, että on koko päivä aikaa vaikka mille. Tuntuu suorastaan epätodellista. Paluu maan pinnalle kuitenkin tapahtuu jo ensiviikon ilta/yövuorojen johdosta nopammin kuin luulisikaan. Mutta nyt nautin tästä. Punkku pullo huuteli kutsuvast telineestään illalla, mutta sinne jäi...Huomenna voisikin sitten pyhäpäivää juhlistaa muutamalla mallasjuomalla oikein helsingissä asti...=) Sinne on sitten niin paljon kivempi lähteä, kun ei ole tukan juuristo jo edellisestäkin illasta kipeä. Ja kaiken lisäksi kipeästi uuden värin tarpeessa. No näillä mennään. Jos tekis pesän tuonne sohvan nurkkaan ja jatkaisi J.Hynysen lukemista, ja siinä sivussa hervotonta räkätystä. Se mies osaa laittaa sanat jonoon. Ei hän ehkä uusi dostojevski ole, mutta viihdettä tuottaa kyllä..Jopa mies ajatteli kyseisen teoksen lukea. Vihdoin siis muutakin kuin sarjakuvia;) kolme hurraahuutoa sille. Lähdempä tästä rakentamaan sitä pesää. ]]>2007-11-02T23:55:00+02:002019-10-26T15:28:10+03:00https://mustalintu.vuodatus.net/lue/2007/11/perjantaitamustalintuhttps://mustalintu.vuodatus.net/<![CDATA[Kipeänä aina vaan]]>No nythän on niin, ettei meikäläinen näytä pääsevän tämän flunssan kourista vieläkään. Pari päivää sitten oli jo pakko mennä lekuriin. Todettiin keuhkoputken tulehdus kera poskiontelon tulehduksen. Ihmekkös tuo sitten, että korvissa suhisee, väsyttää ja vituttaa. Lekuri tarjosi sairasloma lappua, joka oli pakko repiä. Määrä-aikaisella duunarilla ei ole lupaa sairastaa, ja jos kehtaa sairastua, niin sen saa maksaa ihan omasta pussistaan. Eikä se käy, koska vuokrakin on jollakin maksettava. Kohtuutonta. Nyt voin kuvitella, kuinka vittumaista on olla jatkuvasti pätkäduunissa..Sitä on ikäänkuin B-luokan duunari siinä kohtaa.
Kaksi viikkoa on tullut jo istuttua kotona tämän taudin kanssa, pikkuhiljaa kaipaisi jotain actionia. Toki töissä on vietetty tästäkin ajasta varsin muhkea kimpale niiskuttaen, 72 tuntia yhtä soittoa ei ehkä ole paras hoito flunssaan..Olihan toki siinä välissä yksi vapaapvä ja välillä kävin nukkumassa kotona..mutta silti!!
Jo viimeviikolla oli suunnitelmassa käydä turun suunnalla vanhaa ystävää moikkaamassa ja täällä suunnalla toista, joka myös vietti syntymäpäiviään. No nehän jäi väliin, koska piti tehdä töitä ja loput ajasta koittaa sairastaa tautia pois. Ajattelin, että jos sitten tällä vkolla. Vaan ei. Tänään uhmaan räkätautia vaikka väkisin, ja lähden ainakin parille kaljalle muutaman tunnin päästä. Paikan valinta vain on tuottanut ongelmia. Minun mielestäni muutaman tuopin, tai vaikka useammankin kumoamiseen kuuluu ehdottomasti se, että saa tupakoida sisällä kaikessa rauhassa ja lörpötellä siinä sivussa. Yritäppä tässä sitten sellainen paikka kaivaa, jossa a: on miellytävä pubi ympäristö(pieni räkälämäisyyskään ei haittaa) ja toiseksi saa tupakoida sisällä tai edes siellä paskanhajuisessa kopissa nurkassa. Vaikeaksi menee keppanan juonti, kun sattuu olemaan syntinen tupakoitsija, perkele!! Jos jollain on tietoa enemmänkin pk seudun mukavista, tupakoitsijat huomioivista pubeista ja muista kuppiloista, niin kertokaa mullekkin, pliis! Techno helvetit joissa keski-ikä on 17 voi tosin surutta jättää laskuista. Jos vielä sellainen paikka olisi, jossa soisi metalli tai edes siedettävä suomi renkutus, olisin ah, niin onnellinen. Saattaisin jopa vaihtaa kirjat tällaiset ominaisuudet omaavaan osoitteeseen.
Vuokra isänätä ilmoitti mukavan viikon päätteeksi, että vuokra nousee noin sadalla eurolla, koska hänestä sattuu siltä tuntumaan. Todellisuudessa kun vuokramme on sidottu indeksiin. Ja jos ja kun tämä ei miellytä meitä, tullaan vuokra sopimuksemme irtisanomaan. Mokomakin kusipäinen kullin kantoteline!!
Olen sitten asian tiimoilta soitellut asukasliittoon noin alkuun, ja saanut sieltä toiminta ohjeita jatkoon. Seuraavaksi lienee soitto vuorossa vakuutusyhtiön lakimies, sieltä kuuleman mukaan neuvotaan minkälaista kirjallista vastinetta tulee vuokra isännälle lähettää.
Tää kämppä on vaan niin ihana, etten tahtoisi tästä luopua, ainakaan ihan vielä. Enkä varsinkaan siten, että minut siihen uhkailemalla ja laittomuuksin pakotetaan. Ihan kiusaksenikin vien asian eteenpäin ja vaikka lähtö tulisikin, se ainakin tapahtuu pilkulleen laillisesti ja ilman uhkailuja.
Voi helvetti mitä marinaa taas, onkohan sitä vaan niin perus negatiivinen jurpo, ettei osaa mitään mukavaa kirjoittaakkaan. Mies on ollut tämänkin viikon ihana. Paaponut sairasta. Huomenna nään yhden ihanan ystävän, tänään ehkä parikin. Sain sentään tukan leikkautettua ja värjättyä kammottavan värisen samettihamosen mustaksi, johon pukeudunkin kun sinne kaljoille lähden, ja korkkareiden kera=)
Positiivisempaa sävyä on kai koitettava kaivaa, muuten tämä alkaa kuulostaa ihan tältä. Siinä ei kyllä sikäli ole mitään pahaa, sillä aina yllä mainittua lukiessa alkaa itseasiassa vituttaa vähemmän, ja naurattaa enemmän. Suosittelen!
Nyt suihkuun ja naama restauroimaan ja sitten sinne kaljalle! ]]>2007-09-14T12:52:00+03:002019-10-26T15:28:12+03:00https://mustalintu.vuodatus.net/lue/2007/09/kipeana-aina-vaanmustalintuhttps://mustalintu.vuodatus.net/<![CDATA[alakuloa ilmassa.....voiko sen muutta yläkuloksi?]]>lostiksen viimeaikaisista onnellisista blogauksista. Töistä kun on tullut maristua yllin kyllin täällä blogissa ja tosielämässäkin. Nyt vielä sattui siten, että tämänhenkinen työhonopastajani vaikuttaa saavan tyydytystä siitä, että jättää asiat kertomatta ja opastamatta, ja mieluumin odottaa että tietämättömyyttäni teen virheen, virnistelee ja köhii ja sitten ehkä suo minulle tiedon, jolla tämä virhe olisi voitu välttää...vaikka sitä olisin yrittänyt varta vasten kysyäkin jo pariin otteeseen, perkele, että alkaa taas kuupassa kuplimaan, kun miettii..Ja positiivistahan piti löytää!!!! Eli, kun tulin kotiin sieltä helvetin esikartanoksi muuttuneesta duunistani, kotona odottikin ihanuus. Maljakossa kukkia, uunissa itse väkerretyt valkkaripotut ja seuraksi liedellä pippuri kastiketta ja valurauta pannulla tirisemmässä paksut pihvit..Kattaus viimeisen päälle ja pöytiin tarjoilu. Lasiin tilkka viiniä ja sitten olikin tarkoitus päästä ruokailemaan, mutta tuli itku..enkä oikein tiedä miksikään. Menkat, kurja työviikko ja siihen päälle aivan ihana ele mieheltä. Tuntui, kuin olisi välillä työ-koti matkannut mantereelta toiselle, niin suloiselta tuntui kun oli kaikki laitettu vimpan päälle ja vastaan otettiin vielä halipusun kera. Miehellä ja minulla kun ei tuo meno ole ihan tasaista ruusuilla tanssahtelua ollut viimeisimpinä aikoina, niin nyt jo pidempään onnellisempaan ollaan mielestäni oltu menossa ja tämä vahvisti sitä hyvää tunnetta. Toivon hartaasti, että tämä suunta säilyy ja olisimme molemmat oppineet sen mikä on tärkeintä.
Muutama baariin kutsukin kävi tänään, ja tahto olisi ollut kova, niin kova. Tyydyin kuitenkin kohtalooni flunssan pitkä-aikais uhrina ja jäin vähän nyrpeänä kotiin, ei kallio kierrosta, ei edes lähibaaria...Mies sentään on jo toipilas ja lähti muutamalle paikalliseen..
Ulkona tuntuu pirun vilposelta, kun kävin äsken nauttimassa terva annokseni, Taidan painella petiin, ja muistella kesää. Kuumuutta ja ranta elämää nummirockissa, mökkeilyjä järvenrannalla rikkumattomassa hiljaisuudessa ah..hurvittelua lintsillä...kesä dont go!!!
]]>2007-09-09T01:30:00+03:002019-10-26T15:28:15+03:00https://mustalintu.vuodatus.net/lue/2007/09/alakuloa-ilmassa-voiko-sen-muutta-ylakuloksimustalintuhttps://mustalintu.vuodatus.net/<![CDATA[räkätauti]]>Noniin, tiedettiinhän tämä. Mies on kipeä ja kohta minä perässä. Pää on täynnä pumpulia ja ihan rättiväsynyt aamusta iltaan. Huomenna työhaastattelu! Mukavaa mennä näinkin edustavana. Ensin ehdotettiin, että olisin mennyt jo tänään. Pyysin nätisti, että josko sopisi keskiviikko aamuna, kun olen nyt kuumeessa. Kyseinen herra langan päässä lupasi palata asiaan pikimmiten ja kertoa haastattelun ajankohdan keskiviikolle. Tällöin siis mentiin maanantaita. Vielä tänään kolmen jälkeen iltapäivällä kukaan ei ollut ottanut yhteyttä ja tiedottanut haastattelun ajankohtaa. Alkoi tosissaan pänniä ja hermostuttaa, että mitä helvettiä, pitääkö huomenna olla jossakin, vai onko hommaan jo tällävälin napattu joku muu. Puhelin käteen ja soittamaan puoli neljän maissa..Herra haastattelija oli autuaasti unohtanut ilmoittaa, että paikalla pitäisi olla ke aamuna kello yhdeksän.. "hyvä kun soitit, jumalauta..mulle on ennenkin käynyt näin, diipadaapa" no, hyvä että soitin. Huomenna siis haistatteluun. Sopivaa treeniä sosiaalisten tilanteiden pelkääjälle ja panikoijalle..hyvin se menee.uskon niin. Apua! Unohdin, että hiusväri on ollut jo tovin liikaa päässä...gotta go... ]]>2007-09-04T21:30:00+03:002019-10-26T15:28:18+03:00https://mustalintu.vuodatus.net/lue/2007/09/rakatautimustalintuhttps://mustalintu.vuodatus.net/<![CDATA[Duunia pukkais]]>En ole menossa, eikä tosin kukaan muukaan. Muita menoja ja ehkä hiljainen vastalause uuden Isonpomon alituiselle kyttäämiselle, varmistelulle ja jankutukselle. Minä siedänkin edellä mainittuja, kuten kai uutena uupoaapona kuuluukin. Mutta iskee hermoon katsella sitä samaa asennetta ja meininkiä konkareita kohtaan. Voisi tehdä Isopomolle hyvää "vahingossa"kuulla jokin kahvipöytä keskustelu, kjäh..siellä on todettu yhtä ja toista asiasta ja vähintäänkin värikkäiksi voisi näitä ilmaisuja kuvailla. Tänäänkin yleisen suunsoiton lomassa pohdittiin mahdollisuutta siihen, että meidän kenkiimme on asennettu sensorit, jotka kertovat Isopomolle tarkalleen missä päin rakennusta duunari painelee menemään..On siis saanut nauraakkin vastapainona ihan riittämiin. Ja vähän sivussa oppinut sitä mitä pitääkin. Tässä on varmasti triljoona typoa, mut nyt ei jaksa, ei pysty venymään edes niitten tsekkaamiseen. Huomenna on vapaa!!!!Aion vetäistä kunnon yöunet imovanen ja korvatulppien kera (kipeä mies kuorsaa ja yskii vieressä) ja lähteä aamusta törsäämään tili vaatteisiin ja muuhun kivaan ja tapaamaan ystiä jota en ole nähnyt aikoihin, kivaa siis tiedossa...Jos vielä tupakalla kävisi,ja sitten höyhensaarille...Toivotaan ette huomenna tuu pieniä vihasia ukkoja ja akkoja taivaalta, että pääsisi nauttimaan senkin saralta.