Noviisina aloittelen blogia. Jatkossa on tarkoitus kirjoitella säännöllisen epäsäännöllisesti 3 kymppisen naisen elämästä ja arjesta muutamalla mielenhäiriöllä höystettynä=)..Luvassa siis totaalihöttöä ja ehkä joskus asiaakin. ..Jotakin voisi tietysti itsestä pohjaksi kertoakin.

Ajatus blogaamiseen lähti pikkuhiljaa siitä, että pitkissä yö työvuoroissa tuli luettua ja sittemmin seurattua muutamia blogeja. Ajattelin, että tämä voisi olla hyvä kanava purkaa itseään ja tilittää sielunsa kyllyydestä elämäänsä muita häiritsemättä, tätähän ei ole kenenkään pakko lukea. Kyseessä on siis täysin henkilökohtainen ja anonyymi päiväkirja. Se kuinka avoin tästä ajanmittaan muodostuu jää nähtäväksi.

Olen siis kolmeakymmentä uhkaavasti lähestyvä ikinuori, kuten jo edellä kerrottu. Asustelen avomiehen kanssa peruslähiössä, jos nyt näin voi sanoa. Töissä käydään kumpainenkin.

Kotoisin olen paljon pienemmästä kylästä, jonka pölyt jätin taakseni jo vuosia sitten. Olen ainoa lapsi, mutta kusi ei pahemmin päässyt päähän kipuamaan kiitos vanhemmilleni maistuneen ja edelleen maistuvat alkoholin, sekä varsinkin nuorempana ja edelleen toisinaan hankalan suhteen äitiini.

Itse kärsin satunnaisen säännöllisistä paniikki kohtauksista ja luokitukseltaan vaihtelevasta masennuksesta, nuppinikkarilla on käyty ja käydään kai tovi edelleen. En itsekkään siihen kuuluisaan kuppiin sylje, siitä todennäköisesti lisää tuonnempana.

Rakkaimpia asioita elämässä ystävät, lukeminen, musiikki; useinmiten metalli sellainen, mielenkiinnon kohteena myös kaikki omituinen vampyyri mystiikka ja muu..hmm mites se nyt jossain hienosti sanottiinkaan..pimeän puolen estetiikka..heh.

Pitkät syvälliset keskustelut ovat myös parhautta, vaikka itseäni loputtoman ujona pidänkin, ja sitä myös useammin olen..tosin jos minut tapaa alkoholin vaikutuksen alaisena, voi saada täysin päinvastaisen käsityksen minusta, ihmisenä ylipäätään..tätäkin ikuista dilemmaani tulen takuu varmasti täällä märehtimään.

Kevättä ja kesää kohti, terasseja ja festareita odotellen..