Hieman onkin tässä edistytty sitten viime kirjoituksen. Määrä aikainen ikävä duuni on muisto vain. Sain napattua vakituisen huomattavasti mielenkiintoisemman työpaikan, noin sata kertaa suuremmasta vakavaraisesta yrityksestä. Jippiit sille. Pari ekaa viikkoa meni ihmetyksen ja kauhun vallassa. Vanha kunnon paniikki se kiristi niskalenkkiään, niin että rutisi. Nyt on jo tämän viikon kyennyt töihin ilman "tasaajia". Vuorotöistähän piti pois päästä, mutta toisin kävi. Se on ehdottomasti tärkein, oikeastaan kaikista kriteereistä, kun duunia seuraavan kerran olen etsimässä. Kyllä se vaan mielekkäässäkin hommassa alkaa ketuttamaan, kun työajat ovat milloin mitäkin. Voin kertoa, ettei ole niin hirvittävän ratkiriemukasta seikkailla pitkää työmatkaa pk-seudun laidalta toiselle melkein keskellä yötä. Se kortti pitäisi ajaa. Tiedetään. Vaan ei saada aikaan. Edellä nau`uttu räkätauti on päällä edelleen?! Nyt sentään irtosi jo lähete erikois lääkäriin, jos vaikka vähän veistä näytettäisiin poskiontelot/korvat osastolle. Mukava viikko muuten. Ihana herätä aamulla muun suomen mukana ja kotiutua töistä siten, että on koko päivä aikaa vaikka mille. Tuntuu suorastaan epätodellista. Paluu maan pinnalle kuitenkin tapahtuu jo ensiviikon ilta/yövuorojen johdosta nopammin kuin luulisikaan. Mutta nyt nautin tästä. Punkku pullo huuteli kutsuvast telineestään illalla, mutta sinne jäi...Huomenna voisikin sitten pyhäpäivää juhlistaa muutamalla mallasjuomalla oikein helsingissä asti...=) Sinne on sitten niin paljon kivempi lähteä, kun ei ole tukan juuristo jo edellisestäkin illasta kipeä.  Ja kaiken lisäksi kipeästi uuden värin tarpeessa. No näillä mennään. Jos tekis pesän tuonne sohvan nurkkaan ja jatkaisi J.Hynysen lukemista, ja siinä sivussa hervotonta räkätystä. Se mies osaa laittaa sanat jonoon. Ei hän ehkä uusi dostojevski ole, mutta viihdettä tuottaa kyllä..Jopa mies ajatteli kyseisen teoksen lukea. Vihdoin siis muutakin kuin sarjakuvia;) kolme hurraahuutoa sille. Lähdempä tästä rakentamaan sitä pesää.