Näin sitä taas täällä keskellä yötä kupeksitaan, as usual=) ei väsyttäis tippaakaan vaikka huomenna pitais mennä tukka putkena. Etenin hieman töissäni ja olen siitä tavallaan ylpeäkin, ja yllättynytkin. Minäkö otan lisävastuuta?????Toisena nimenä kun on jo vuodet kulkenut "paniikki". Jotenkin vaan ajattelin, että johan on perkele. Paniikkien ja jännittämisen ja kai surkean itsetunnonkin takia olen jo menettänyt yhden mainittavan ylennyksen  ja yhden lupaavan työpaikan, molempia tarjottiin, kumpaankaan en uskaltanut. Nyt päätin uskaltaa, ihan itteni kiusaksi. Joskus vaan on pakko tulla sieltä paniikin turvallisen selän takaa piileksimästä. En uskokkaan, ettäkö slaagit ja paniikit olisivat täysin mennyttä, mutta parhaani mukaan irvistelen ja näyttelen niille samalla kansainvälistä käsimerkkiä;) Uusia vaatteitakin tarvittaisi läjäpäin, hirmuinen määrä kiloja on kadonnut (melkein) itsestään, parhautta. Senkin asian kanssa on painittu jo ikuisuus. Kevät pörriäinen surraa jossain rinnan tuntumassa, mahtavaa!