Tällä suunnalla mitä ilmeisemmin otetaan joulu vastaan tuttuakin tutummissa merkeissä, eli toisinsanoen räkätaudissa. Harras toiveeni onkin, että makuaistista on edes rippeet jäljellä, kun joulupöytään pääsee. Jouluun liittyen hyvää mieltä voi ympärilleen jakaa täällä.
Haasteen nappasin satunnaisella blogilistalla haahuilulla pinseriltä, lahjoitusryhmän nimenä bloggaajat.

Työviikko on sujunut varsin kiireisesti, mitä ilmeisemmin duunarin pitäisi olla kolmessa paikassa yhtäaikaa ja samalla toimittaa kymmentä eri asiaa..huoh..Minun osaltani taitaa tosin viikko olla paketissa ennakko ajassa, johtuen kuumemittarin näyttämistä lukemista. Kukkuran pääliseksi sain eilen työtarjouksen toisaalta. Pistää mietityttämään. Työ olisi huomattavasti haasteettomampaa kuin nykyinen, mutta pääsisin vihdoin ja viimein näistä vuorojen tekemisitä. Palkkatoivekin meni runnomalla läpi. Ei se kaksinen olisi, muttei huonompikaan kuin nyt. Aikaa päätösten tekoon on viikko. Kuuppa ylikierroksilla arvon kahden vaiheilla, jotta miten tekisi.Nykyinen työ on sekin uusi, mielenkiintoinen ja kaveritkin mukiinmeneviä. Toinen olisi hyppy tuntemattomaan ja mahdollisesti puuduttavaan hommaan. Vakuuttelut mahdollisita etenemisistä kun ovat ennen toteutumistaan vain pelkkää puhetta. Taidan olla kyyninen ja melkoisen pelokas muutosten edessä. Potkikaa joku persiille.

Menneenä viikonloppuna pääsin todistamaan isoon kaupunkiin kotiteollisuuden ehkä parasta keikkaa ikinä, ja niitä on varovaisestikin arvioiden takana parisenkymmentä milloin missäkin. Tiedä sitten johtuiko orkesterin vaiko kuulijan poikkeuksellisen selvästä olotilasta, mutta vaikutuksen teki, vaikka biisit on kuultu ja nähty niin moneen kertaan. (Yleisössä tosin oli jotenkin toivomisen varaa. Flegmaattista sakkia huojumassa. En edelleenkään jaksa ymmärtää, miksi lähteä katsomaan mitään, jos fiilistä on yhtä paljon kuin formuloiden kotikatsomossa sunnuntai iltapäivänä.)Humalaan humahti vasta kotikulmille päästessä, ja hyvä niin. On jokseenkin kurjaa hehkuttaa viikkotolkulla jotakin häppeninkiä, vain vetääkseen sen niin sammunein lyhdyin, että olisi suhteellisen sama, vaikka lavalla veivaisi fröbelin palikat. Näinkin on käynyt, ja ihan luvattoman usein.

Ei viitsisi tehdä mitään, ei saa edes persettä penkistä, kuin korkeintaan räkäpaperia hakemaan. Mutta ei auta. Kohta lääkäriin, jotta saa virallisen lärpäkkeen työnantajalle tästä flunssasta. Ja tänään on haettava sika vainaa kaupasta, oli sitten allekirjoittaneen kunto mikä hyvänsä. Näillä mennään.

Jos kuitenkin joisi vielä kupin kahvia ja lukisi pätkän juuri hankittua kirjaa "pimennys-itsemurhamuistelmat"
joka tarttui kirjakaupasta minhin kirjasta sanoman perusteella. Ei ehkä mieltä ylentävintä luettavaa tähän kaamokseen. Mutta hyvää luettavaa silti. Se on moro.